Projekti katkolla ?

Jokin aika sitten kerroin, että oon ollut mukana Keventäjissä & saanutkin hyviä tuloksia. Nyt viikonloppuna taitaa olla jonkinmoinen "kisaväsymys" iskenyt, sillä eilen enkä tänään oo jaksanut merkkailla mitään syömisiä & juomisia. Kaiken kukkuraksi hetki sitten vetäisin melkein koko paketillisen Ingmanin mansikkajäätelöä. Joo, olihan se hyvää; ei sitä voi kieltää .. Heti jälkeenpäin iski hirvee morkkis: miksi ihmeessä olin mennyt pitkästä aikaa ahmimaan? Mä oon todellinen possu, läski joka ei ansaitse mitään eikä ketään.
Ei kai nyt muu auta, kuin huomenna palata tiukalle kuurille. Tuntuisi niin kivalta, kun olis joku, jonka kanssa vois vaihtaa ajatuksia tästä mun sairaudesta, painonpudotuksesta tai oikeastaan ihan mistä vaan. Tylsää, kun kaikilla muilla tuntuu olevan paras ystävä :(

Keskiviikon piristystä

Hieman pelonsekaisin tuntein avasin silmäni aamulla; odotin nimittäin sitä rankkasadetta, jota oli lupailtu säätiedotuksissa. Onneksi ei mitään sellaista ollut havaittavissa, joten tein pikaisen päätöksen lähteä kaupungille. Pakkasin jumppakamat kassiin & bussin kyytiin. Treenin jälkeen teki mieli jotain kivaa tähän harmaaseen arkeen. Mietin jo, että olisin mennyt johonkin kahvilaan. Sitten tuli mieleeni, että ehkä järkevämpi vaihtoehto olisi napata mukaan joku lehti, joista olisi iloa pitkäksi aikaa. Siispä suuntasin ärrälle, josta valitsin seuraavat lehdet: Deko & Divaani sekä Trendi. Sisustushullu kun olen, niin lisäinspiraatio on aina tarpeen :) Lisäksi tykkään pysyä kärryillä siitä, mitä muotimaailmassa tapahtuu. Nyt on mukavaa viettää ilta tiiviisti sohvalla löhöten & lehtiä lueskellen.

Täällä ollaan edelleen

Kuten otsikkokin sen sanoo, olen yhä elävien kirjoissa. Viime postaukseni jälkeen mietin oikein kunnolla asioita, ja totesin, ettei mun aikani lähteä ole ihan vielä. Tilanne, jonka takia olen äärimmäisen ahdistunut, on edelleen "päällä". Ajattelin kuitenkin, ettei se saa estää mua elämästä; on niin paljon kaikkea nähtävää & koettavaa.

Olenkin yrittänyt keksiä itselleni mieleistä tekemistä: kuntosalilla oon pyrkinyt käymään muutaman kerran viikossa, muoti- ja sisustuslehtien selaileminen sekä ihan vaan telkkarin tuijottaminen. Viime maanantaina olin "ajoittanut" kuntosalikäyntini siten, että olisin ehtinyt Etelän SYLIn kahvihetkeen, mutta jostain syystä mulle tuli sellainen fiilis, etten voi mennä sinne :(. Jälkeenpäin harmittelin, miksen vaan rohkaissut mieltäni & mennyt Kaapelitehtaalle, ehkä sitten ensi kerralla ...

Olen myös löytänyt kivoja blogeja, joissa käsitellään ns. lifestylea, muotia ja sisustusta. Blogien kirjoittajien elämäntilanne on täysin erilainen kuin omani tällä hetkellä, mutta ehkä juuri siksi niitä on mukavaa lueskella & haaveilla ihanista laukuista, vaatteista ja matkoista ... Tässä muutamia suosikkejani:
- divaaniblogit/adalminassecret
- mariannan.indiedays.com
- alexadagmar.com
- rantapallo.fi/mungolife
- divaaniblogit/charandthecity
- lily.fi/blogit/pupulandia
- lindajuhola.com

Tällaista tällä kertaa ... En osaa sanoa, koska seuraava postaus tulee, mutta toivottavasti sen aihe ei ole niin synkkä kuin edellisellä kerralla. Mukavaa kevään jatkoa :)

Ratkaisu?

Pahoittelen taukoa blogissani. Oon ollut (ja olen edelleen) niin alamaissa, ettei oikein mikään huvita. Kuntosalilla just jaksan käydä muutaman kerran viikossa. Kirjoja tykkäisin lukea, ei vaan huvita. Kotityöt ei yhtään inspiroi & villakoiria on kummasti tullut lisää ... Tällä hetkellä mun elämä on melkoisen solmussa  niin pahasti, että tuntuu ettei mulle jää kuin yks vaihtoehto. Jätän tarkemmat yksityiskohdat kertomatta, koska en halua että mut tunnistetaan tästä blogista. Tuo otsikossa mainittu ratkaisu vaikuttaa ainakin omassa mielessäni hyvin yksinkertaiselta; ehkä olis kaikille parasta, jos alkaisin vaan suunnittelemaan omia hautajaisiani. Toisaalta, eihän niillä olisi suurtakaan väliä. Kuka nyt mun hautajaisiin muka tulisi, kun mulla ei niitä ystäviä oo? Oon täydellisessä umpikujassa, mistä ei tunnu olevan ulospääsyä. Haluan vain nukkua.

SYLIssä on hyvä olla

Tämä päivä sujui samoissa merkeissä kuin eilinenkin (nukkuminen myöhään, aamupala, ja sitten salille), ainoastaan sillä erotuksella että treenin jälkeen menin Etelän Sylin toimistolle ihka ensimmäiseen tapaamiseeni liittyen tähän syömishäiriöön. Vaikka hiukan myöhästyinkin, niin tunsin itseni tervetulleeksi joukkoon. Tapaaminen antoi paljon ajattelemisen aihetta.

Siellä toin julki ajatuksen, joka oli pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa. Sanoin suoraan ääneen, että olin tullut paikalle, koska mulla on syömishäiriö. Tämän jälkeen tuntui kuin raskas taakka olisi pudonnut olkapäiltäni. No niin, nyt mä sitten oon tavallaan "tullut ulos kaapista" eli kertonut muillekin mikä mua vaivaa. En mä silti aio tätä kuuluttaa kaikille tutuille, koska ei ne kuitenkaan ymmärtäis mua; miten ne voisikaan, koska todennäköisesti ne ei oo koskaan joutunut tappelemaan ruoan kanssa samalla lailla kuin mä?

Tämänpäiväisestä huolimatta mulla on pikkuisen ristiriitaiset fiilikset, koska syömishäiriömörkö edelleen on mun seurana & käskee mun jatkaa laihduttamista " kyl tollasen possun pitääkin laihduttaa, kiristä vaan ruokavaliota & treenaa lujaa, niin sitten EHKÄ sä voit löytää ystäviä". Toisaalta taas järki sanoo ettei sen mörön puheissa ole mitään järkeä, että oon just tällaisena riittävän hyvä.

Mulla on siis reippaasti ylipainoa, jota olisi jo ihan terveydellisistäkin syistä saatava pois. Miten mä voin onnistua tässä urakassa, jos se MÖRKÖ koko ajan vahtii mun tekemisiä? Mä pelkään että mun laihdutus ns. lähtee lapasesta eli mulle tulee kunnon anoreksia tai bulimia. Toisaalta, ehkä mä haluankin niin tapahtuvan. Ehkä mä en haluakaan parantua. Nyt on vähän sekava olo. Oon jotenkin järkeillyt niin, että laihdutan niin kauan, kunnes oon haluamassani painossa; sitten voin jatkaa terveitä elämäntapoja. Mitä sitten, jos en onnistukaan? Olenko silloin luuseri?

Ketuttaa ...

Tää päivä alkoi ihan hyvin; nukuin taas pitkään ja vaaka näytti -1,2kg vähemmän kuin viime viikolla. Söin kevyen aamupalan & lähdin salille. Tein aerobisen treenin : stepperi + pyörä + juoksumatto. Kotiin tultuani söin isohkon annoksen juustosalaattia ja suklaa-Skyrin. Olo oli ihan hyvä, ei ollenkaan ähky, vaan just silleen sopiva.

No, ilta siinä sitten sujui sohvalla maaten, iPadia selaillen ja lehtiä lueskellen. Hetki sitten muistin, että jääkaapissa on yksi Saarioisten piccolopizza sekä mustikkarahkaa, joita ostin tänään kaupasta useamman purkillisen (sai -30% alennuksella) ... Yritin tosissani vastustaa kiusausta, mutta niinhän siinä kävi, että kampesin itseni sohvalta ylös & jääkaapille :( Nyt sitten on vatsassa se pizza ja yksi purkillinen mustikkarahkaa. Huomenna täytyy sitten huhkia oikein kunnolla, kun menee kuntosalille. Miks ihmeessä mulla ei ole tarpeeksi tahdonlujuutta vastustaa mielitekoja? Tuon pizzan ja rahkan syöminen oli selkeästi periksiantamista syömishimolle, sillä ei mulla mikään nälkä ollut. Miks muut onnistuu pudottamaan painoa? Oonko mä tuomittu elämään paksuna norsuna?

Leppoisa sunnuntai

Tänään nukuin hyvillä mielin pitkään, heräsin vasta puolen päivän aikoihin eli unta tuli vedettyä palloon melkein kellon ympäri :) Oli tosi kivaa, kun ei tarvinnut mennä mihinkään vaan sai kaikessa rauhassa olla peiton alla. Nykyisin oon huomannut että nukkuisin joka päivä yhtä paljon, jos ei täytyisi mennä johonkin; labraan, lääkärille, asioille ... Olenkin yrittänyt mahdollisuuksien mukaan sopia menojani vasta iltapäivälle, näin mulle jää enemmän aikaa nukkua. Tietty mun lääkkeet näyttelee hyvin suurta osaa siinä, että nukun paljon. Kyllä mä silti mieluiten nappaan illalla pillerin kuin kärsin unettomuudesta.

Herättyäni söin kaikessa rauhassa aamupalan eli paahtoleipää pari viipaletta sekä kahvia. Sitten lähdinkin kuntosalille, jossa ei juurikaan ollut ketään. Tämä tarkoitti että sain rauhassa treenata ilman sen kummempia jonotteluja laitteisiin. Huomenna olisi tarkoitus taas mennä salille, yritän jos pääsisin liikkeelle suunnilleen samoihin aikoihin.

Reilun viikon verran vielä pitää odotella, ennen kuin AVA:lla alkaa fitnesspäiväkirjat. Mukanaolevat naiset vaikuttaa ihan mielenkiintoisilta tyypeiltä. Mukanaolijoista ainoastaan se Venla on jotenkin tuttu, jonka joskus oon Salkkareista bongannut. Varmaan saan sarjasta itselleni rutkasti tsemppiä ja motivaatiota omaan projektiini. Mä en mitään muuta halua niin paljon kuin olla hoikka perhonen.